Sinebrychoffin puistoon oli vappuna ilmestynyt laudoista muotoiltu miniatyyri kopio Havis Amandasta. Aivan ihana! Olemme kylillä kovasti kummastelleet, kuka tämän upean taideteoksen on tehnyt. Todennäköisesti taiteilija haluaa pysyä nimettömänä, koska patsas lienee jonkin järjestyssäännön vastainen. Me rööperiläiset olemme kuitenkin ylpeitä omasta pikku Mantastamme. Tässä julkinen kiitos tekijälle.
Kaupunkilaisten oma aktiivisuus toimii usein pienimuotoisesti paremmin kuin kaupungin toteuttamana. Muun muassa OmaStadia on syytetty siitä, että suunnitelmille tulee toteutusvaiheessa järjettömät kustannukset. Eikö olisi mahdollista yrittää osallistuttaa asukkaita paremmin hankkeiden toteuttamiseenkin. Nyt tuntuu, että kaupunkilaisten suunnitelmat paisuvat ja hintalappu kasvaa eikä lopputulos kuitenkaan vastaa haluttua. Esimerkiksi Fredrikintorin suunnitelmat epäonnistuivat toteutuksessa. Asukkaat halusivat elävän torin, jossa olisi penkkejä, kukkaistutuksia ja siisti roskapiste sekä myyntikojuja. Saimme muutaman pääosin tyhjillään olevan myyntikojun. Edes roskalaatikkoa ei ole saatu siistittyä.
Miten jatkossa saisimme kaupungissamme paremmin huomioitua pienimuotoiset asukasaktiivisuuden muodot. Hyviä esimerkkejä löytyy ympäri kaupunkia vaikka kuinka paljon esimerkiksi Rööperissä on ainakin maalattu sähkökaappeja, istutettu kukkia ja kerätty roskia porukalla. Kustannuksiltaan edullisia ja viihtyisyyttä lisääviä hankkeita. Perustuvat kuitenkin lähes kokonaan henkilöiden omana aktiivisuuteen ja usein miten järjestöt vastaavat rahoituksesta. Miten nämä pienimuotoiset osallisuuden muodot saataisiin mukaan kaupungin joka päiväiseen toimintaan?
Kaupungin myös tulisi arvostaa asukkaiden omatoimisuutta. Välillä tuntuu, ettei pienimuotoinen ole tarpeeksi hyvää. Tokikaan ihan mitä tahansa ei kaupungissa voi tehdä, mutta esimerkiksi pikku Manta on varsin harmiton ja ilahduttava esimerkki omatoimisuudesta. Voitaisiinko kaupunkilaisia rohkaista tälläisiin hankkeisiin enemmänkin? Usein tuntuu, että hyvätkin ideat kaatuvat byrokratiaan. Lupien ja rahoituksen hankkiminen voi olla niin hankalaa, ettei kukaan edes halua yrittää. Vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan jo pelkästään tiedon löytäminen siitä mihin pitäisi olla yhteydessä voi olla ylivoimaista.
Kaupunkilaiset voivat halutessaan vaikuttaa asuinympäristönsä viihtyisyyteen. Minulla ei taiteellista lahjakkuutta ole, mutta osaan arvostaa muiden töitä. Minäkin voin poimia roskan kadulta ja pysäköidä käyttämäni sähköpotkulaudan oikein. Pienillä asioilla on iso merkitys.
Kaupungilta toivon kykyä madaltaa esteitä pienimuotoiselle osallistumiselle ja sen arvostamista. Suuri ei aina ole kaunista.
Taru Reinikainen
Asukasaktiivi Rööperistä
Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 1.6.2023.