Maakravusta mukavuusveneilijäksi

Mieheni on kotoisin Kotkasta. Meri on hänellä veressä. Sisäsuomalaisena omat veneilykokemukseni ovat rajoittuneet soutuveneisiin ja Ruotsin laivoihin. Muutama vuosi sitten mieheni lähestyessä 50 vuoden ikää, hän alkoi muistella nuoruutensa veneilykokemuksia. Minäkin pikkuhiljaa lämpesin ajatukselle ja aloimme hankkimaan venettä. Loppujen lopuksi, alkuperäisen budjetin viisikertaistuttua, olimme onnellisia veneen omistajia. Olimme hankkineet Raisiosta Halberg-Rassy Rasmus 35 purjeveneen. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan purjehtinut.

Ensimmäisenä talvena oli aika hankkia uuden harrastuksen vaatimaan osaamista. Veneellä ollaan välillä aika kaukana sivistyksestä. Ajattelin, että minun on opittava purjehduksen perusjutut ja veneen käsittely. Jos jotain sattuisi, saisin kutsuttua apua ja rantauduttua veneellä. Tavoitteenani oli käytännön veneilytaidot. Suoritin innokkaasti erilaisia kursseja, saaristolaivuri, CEVNI (Euroopan sisävesisäännökset), VHF, purjehduksen teoria, Diesel-moottorin huolto, rannikkolaivuri ja purjehtija -kurssit tuli käytyä. Lauttasaaren kipparien järjestämillä saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla opin navigoinnin perusteet.

Veneily ja meri ovat olleet minulle aivan uusia elementtejä yhteisessä harrastuksessamme. Minua ei kuvailla ulkoilmaihmiseksi. Veneen hankinta hämmästytti eniten itseäni. Harrastus, jossa vietetään raikkaassa meri-ilmassa 24 tuntia vuorokaudessa ei kuulunut unelmiini. Meille S/Y Baloo on liikkuva kesäkotimme. Välillä intoudumme vauhdin huumaan purjeilla, mutta vastaavasti nautimme tyynillä keleillä rauhallisesta putputtelusta moottorin avulla.

Mieheni unohti kokonaan mainita talviveneilystä unelmoidessamme omasta veneestä. Ensimmäiset talvet veneenhuoltohommissa, mitä vaihtelevimmissa keleissä, olivat koettelemuksia. Räntäsateessa pressujen virittäminen uudelleen paikalleen ei vastannut käsitystäni mukavasta harrastuksesta. Pikkuhiljaa taitojen karttuessa talvihuollotkin ovat alkaneet sujua sutjakammin. Samoja asioita ei tarvitse toistaa useasti ja hommat sujuvat. Aurinkoisina kevätpäivinä jopa nautin veneen pohjan maalaamisesta tai propellin kiillottamisesta.

Eniten nautin veneillessä Suomen rannikon kauneudesta. Upeita maisemia löytyy niin idästä kuin lännestäkin, suosikkejani ovat söpöinen Haapasaari ja Jurmo Ahvenanmaalla sekä Saaristomeren jylhät kalliomaisemat. Veneilyssä pystyy yhdistämään kaupunkiloman rantalomaan. Turku on jokakesäinen suosikkini, Uusikaupunki ja Hamina houkuttelevat pienuudellaan. Upeita paikkoja on koettavaksi vuosikausiksi eteenpäin.

Kauniilla luonnonvaraisilla saarilla on mukava retkeillä. Paistaa makkaraa nuotiopaikalla, kuvata kasveja, eläimiä ja ympäristöä. Kuulaat loppukesän päivät ovat kävelyretkille parhaita hetkiä aurinko vielä lämmittäessä.

Lomilla nukumme pitkään. Mukavuusveneilijöinä lähdemme satamista yleensä viimeisinä. Avuksemme ovat tulleet ennakkovarattavat venepaikat. Ihana palvelu. Ruuhkaisimpien vierasvenesatamien palvelut ovat nykyään auki myöhään. Ehdimme nauttimaan saunasta, ruuasta ja kauniista auringonlaskusta satamissa. Aamusella hoitelemme venetäydennykset kaikessa rauhassa. Välillä nautiskelemme ihan vain löhöpäivistä veneellä. Auringolla mieheni virittää minulle riippumaton. Usein olemme illan viimeisiä saunojia. Loppukesän pimeissä illoissa saunominen kynttilänvalossa on tunnelmallista.

Sadepäivät satamassa, viltin alle käpertyen, punaviinilasillisesta nauttien ja kirjaa lukien ovat tunnelmallisia. Kynttilät luovat mukavaa lämpöä kabiniin sadepäivinä. Meillä on tapana pitää aikataulut väljinä. Emme ole ensimmäisinä uhkaamassa sään jumalia. Kiiruhda hitaasti on mottomme veneilyssä.

Onnea Lauttasaaren Kippareille!

Taru Reinikainen

www.maakrapuseilaa.com

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Lauttasaaren Kippareiden 30-vuotisjuhlajulkaisussa helmikuussa 2021.

JAA TÄMÄ KIRJOITUS

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn