Uuteen vuoteen liittyy usein lupaukset, yleisimin paremmasta elämästä tai elämäntavoista. Itse olen pyrkinyt välttämään lupausten tekemistä. Usein miten lupausten toteuttaminen jää minulta puolitiehen, varmaan monella muullakin. Uskallan kuitenkin esittää vuodelle 2024 yhden toiveen, en lupausta. Toivoisin että kaupunkimme vihdoinkin alkaisi aidosti kuulla asukkaitaan. Nyt tilanne on vahvasti sellainen, että kuunnellaan, mutta ei kuulla.
Uusimpana esimerkkinä on Kaartin lasaretin uudisrakennus. Museovirastoa myöten lausunnonantajat ovat pitäneet kortteliin suunniteltua rakennusta liian massiivisena ja erityisesti rakennuksen ullakkokerrosta alueen tyyliin sopimattomana. Kaupunkiympäristölautakunta kuitenkin puolsi uudisrakennuksen rakentamista. Tässä yhteydessä selvisi, että rakennuksen ulkoasua on tarkoitus muokata paremmin ympäristöön sopivaksi. Tämä toki on hyvä asia. Kaikki lausunnot oli kuitenkin annettu kaupunkilaisille esitettyjen kuvien perusteella. Uusia kuvia ainakaan minä en ole onnistunut käsiini saamaan eikä niistä aiota myöskään kaupunkilaisia enää kuulla. Pitäisin menettelytapaa asukasdemokratian kannalta todella ongelmallisena.
Välillä tuntuu, että kuuleminenkin on tehty lähes mahdottomaksi. Erityisesti kaupunkiympäristöasioissa kuulemisissa käytetään karttapohjaan perustuvaa järjestelmää. Kyseinen pohja on kaikkea muuta kuin saavutettava, erityisesti mobiililaitteilla sen käyttö on lähes mahdotonta.
Kuulemiset on pilkottu pieniin osiin. Et käytännössä pysty antamaan vastausta, joka kattaisi asian kaikilta näkökulmilta. Esimerkiksi Hernesaaren liikennejärjestelyiden olennainen osa on Uudenmaankadun liikenteen sujuvuus. Kaupunki kuitenkin katsoo, ettei Uudenmaankatu ole osa Hernesaaren liikennesuunnittelua. Näin ollen suunnittelu keskittyy vain Hernesaareen eikä sen vaikutuksia lähialueisiin ainakaan kaupunki halua huomioida.
Kaupunkimme suunnittelu näyttäytyy asukkaille erilaisina kokeiluina. Kokeilut ovat välillä keskenään ristiriitaisia. Kokeiluja pitää pystyä arvioimaan kriittisesti ja tieteellisin metodein. Kokeiluita ei tule vakinaistaa etuajassa. Kokeilun tarkoituksena on nähdä, kuinka jokin asia toimii ja harvoin sen kaikki vaikutukset heti havaitaan. Kokeiluita pitää pystyä myös päättämään ja muuttamaan tarvittaessa.
Kaupunkisuunnittelun tulee olla pitkäjänteistä ja kokonaisuuksien tulee olla hallinnassa. Yksi asia vaikuttaa aina toisiin ja nämä vaikutukset tulee pystyä arvioimaan ennalta. Nyt Helsinki tuntuu suunnittelevan pala kerrallaan, jolloin kokonaisuus tuntuu hämärtyvän suunnittelijoiltakin.
Kuunteleminen on taito laji, jonka onnistumiseen vaikuttaa monet tekijät. Kaupungin on syytä petrata kuuntelemistaan. Meillä kaupunkilaisilla on oikeus tulla kuulluksi ja kuuntelemalla asukkaitaan kaupunki pystyy rakentaa parempaa kaupunkia meille kaikille.
Kolumni julkaistu alun perin Kamppi-Eira -lehdessä 18.1.2024.