Viime aikoina on kovasti keskusteltu kauniista kaupunkirakentamisesta. Kauneus on katsojan silmissä, toinen pitää lasista- ja teräksestä toiselle ei kauheampaa yhdistelmää voisi olla. Kauneus on tärkeä arvo, mutta minulle itselleni vielä tärkeämpää on, että rakennuttajat ja kiinteistösijoittajat toimivat vastuullisesti.
Vastuullisuus rakentamisessa käsitetään usein suppeasti. En minäkään halua asua talossa, jonka on rakentanut harmaa työvoima tai josta sijoitusrahat valuvat veroparatiisiyhtiöihin. Minulle vastuullisuus on kuitenkin muutakin. Vastuullisuuteen kuuluu nykypäivänä myös ympäristö- ja kulttuuriarvojen vaaliminen. Usein raha menee arvojen ohi.
Valitettavasti asunnonostajan tai konttorinvuokraajan on aika vaikea tietää, kuka toimii vastuullisesti ja kuka ei. Pääsääntöisesti Suomessa toimivat isot yksityiset rakennusyhtiöt valvovat omaa alihankintaketjuaan tarkasti. Ongelmia on yleensä pienempien firmojen kanssa. Myös moniportaiset alihankintaketjut mahdollistavat väärinkäytöksiä. Kiinteistösijoitusyhtiöiden toiminta onkin sitten paljon vaikeampi paikka. Usein omistusta on useassa maassa ja eri yhtiöissä. Tavallisen ihmisen on melko mahdotonta yrittää selvittää firmojen taustoja. Jos firman tausta ja toimintaa on epämääräisellä pohjalla, niin on helpompi unohtaa myös kaupunkikuvan merkitys rakentamisessa.
Etelä-Töölössä alueen asukkaita kauhistuttanut Urbaana hanke kaatui, kun SRV veti hakemuksensa pois. Silloinen kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho kertoi HS:n verkkopalvelussa, että ”täydennysrakentamisen liikenteelliset vaikeudet olivat mittavia, kunnallistekniikan järjestelyt osoittautuivat vaikeiksi ja muutos historialliseen kaupunkikuvaan olisi ollut huomattava”. Haluan uskoa SRV:n toimineen vastuullisesti asiassa ja todenneen, ettei hanke sovi kaupunkikuvaan.
Ahon perustelut sopisivat tällä hetkellä useaan kantakaupungin rakennuskohteeseen. Kaikesta huolimatta kaupunki edelleen myöntää kehittämisvarauksia. Valitettavan usein vastuullisuus unohtuu ja rakentamista halutaan tehdä rakennusmäärä ja raha edellä kaupunkikuva unohtaen. Esimerkiksi Hietalahdessa vuosisatoja lähes samanmuotoisena ollut allasalue halutaan suurelta osin täyttää ja rakentaa toimistoja päälle. Sanoisin muutoksen historialliseen kaupunkikuvaan olevan merkittävä.
Asukkaiden vastustus nimetään nimbyilyksi ja kaupunginosayhdistyksiä syytetään asukkaiden vastustuksen masinoimisesta. Asukkaat haluavat asua viihtyisässä kaupunkiympäristössä. Vaikka emme aina ole samaa mieltä viihtyisyydestä, niin väitän että helposti olisi löydettävissä useimpia miellyttäviä ratkaisuja. Olisiko aika kaupungin ja kiinteistösijoitusyhtiön toimi vastuullisesti Hietalahdessakin ja luopua suunnitelmastaan. Asukkaat haluavat säilyttää historiallisen kaupunkikuvan. Alueen liikennejärjestelythän on jo oikeudessa todettu riittämättömiksi.
Luotan, että tulevaisuudessa rakennuttajat ja sijoittajat laittavat enemmän ympäristö- ja kulttuuriarvoille, eivätkä lähde edistämään täysin kaupunkikuvaan sopimattomia hankkeita.
Taru Reinikainen, asukasaktiivi
Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira elhdessä 6.10.2022.