Ajatuksiani työelämästä

"Jokaisella täysi-ikäisellä ihmisellä pitää olla oikeus työhön ja
siitä saatavaan kohtuulliseen toimeentuloon.
Niin, ja kohtuulliseen elämään työpaikalla."
~Presidentti Tarja Halonen~

Työ

Työ ja riittävä toimeentulo ovat hyvän elämän perusedellytyksiä.  Kaikilla tulee olla mahdollisuus työllistyä työsuhteeseen, josta saatavalla palkalla tulee toimeen, myös Helsingissä. Koko yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu työstä saatavalle toimeentulolle.

Työntekijöiden lainsäädännöllistä suojelua tulee parantaa. Yhteistoimintalakia on uudistettava tukemaan paremmin työpaikan yhdessä kehittämistä. Työsopimus- ja työaikalaissa on paremmin turvattava epävarmoissa työsuhteissa olevien työsuhteen minimiehdot. Työsopimuslaissa on tarkennettava työntekijän määritelmää siten, että alisteisessa suhteessa työnantajaansa olevat esim. alustatyöntekijät määritellään selkeästi työntekijöiksi eikä yrittäjiksi. Työajan tulee joustaa entistä paremmin työntekijöiden elämäntilanteen mukaan ja työntekijöiden oikeutta vaikuttaa omaan työaikaan ja työoloihin vahvistaa. Työaikapankkien käyttöönottoa yrityksissä tulee edistää ja työaikatili työstä työhön siirryttäessä mahdollistaa.

Digitalisaatio muuttaa työn tekemisen muotoja ja liiketoimintamalleja. Samalla uusi teknologia sekä luo uusia työpaikkoja, että tekee joistakin töistä tarpeettomia. Tarvitsemme uutta digiajan muutosturvaa, missä jokaisen oikeutta kouluttautua ja päivittää osaamistaan työelämän vaatimusten mukaiseksi vahvistetaan. Ajantasainen ammattitaito on työllistymisen edellytys.

Työnantajien vastuuta ammattitaidon ylläpitämisestä tulee kasvattaa. Jokaisella on oltava oikeus ammattitaidon päivittämiseen työsuhteen aikana. Työntekijöiden oikeutta työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistumiseen on lisättävä.

Työllisyysasteen kasvattaminen ja samalla hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen edellyttää sekä perhevapaiden että sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista. Riittävä sosiaaliturva ja joustavat perhevapaat ovat investointeja, jotka maksavat itsensä ajan myötä takaisin.

Suomeen tulee säätää yritysvastuulaki, missä vahvistetaan yritysten velvollisuutta valvoa ihmisoikeuksien toteutumista omissa alihankintaketjuissaan. 

Työttömyys

Henkilön työllistyessä uudelleen työttömyysjakson jälkeen, siitä seuraa yleensä noin neljänneksen palkanalennus uudessa työssä. Tämä on johtanut kierteeseen, jossa uuden työn vastaanottaminen aiheuttaa palkan alennuksen, mutta samalla myös vaikuttaa tuleviin sosiaalietuuksiin. Lyhytkestoisen ja osa-aikaisen työn vastaanottaminen on tehtävä kannattavaksi sosiaalietuuksien ja palkan yhteensovittamisella.   

Työllistymistä ja työttömän osallisuutta tehostetaan ensisijaisesti toimivien ja vaikuttavien palveluiden kautta. Työllistymispalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla. Palveluita tulee tarjota myös ennakoivasti, ilman välitöntä työttömyysuhkaa. Työttömälle asetettavien toimintavelvoitteiden tulee olla yksilölähtöisiä, kannustavia ja tarkoituksenmukaisia.

ELY- ja TE-keskusten johtajat ovat arvioineet helmikuussa 2016, että yli 50-vuotiaana työttömäksi jääneen työllistyessä uusi tehtävä on yleensä lyhyt määräaikainen ja vain 10-20 prosenttia yli 50-vuotiaista työttömistä saa uuden vakinaisen työpaikan. Yli-50 vuotiaiden kohdalla erityistä huomiota on kiinnitettävä osaamisen kehittämiseen ja työkyvyn ylläpitoon. Työnhakijoille tulee tarjota työvoimapalveluita, joilla on todellista vaikuttavuutta työllistymiseen. Ammatillisen työvoimakoulutuksen ja yrityksiin työllistämisen palkkatuella on todettu edistävän työllistyvyyttä, myös pitkäaikaistyöttömien, vähän koulutettujen ja ikääntyvien kohdalla. Ikääntyviä työnhakijoita ja osatyökykyisiä tulee lisäksi ohjata aktiivisesti työvoimapalveluista lain mahdollistamiin terveystarkastuksiin. 

Asuminen ja työnteko

Asuntomarkkinoiden kärjistynyt polarisaatio näkyy asumisen valintamahdollisuuksien kapenemisena. Kasvukeskuksissa kustannukset karkaavat ja pahin ongelma on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Palkkatuloilla on pystyttävä asumaan, myös Helsingissä. Väestöltään vähenevillä alueilla vuokrataloja seisoo tyhjillään eikä omistusasuntoja saa kaupaksi, ja jos saakin, asunnosta saatava hinta ei riitä pienimpäänkään asuntoon kasvualueilla. Samaan aikaan yhä enenevässä määrin työpaikat keskittyvät Etelä-Suomeen. Asuntomarkkinoiden tilanne vaikuttaa suoraan työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto-ongelmaan: se pahentaa työttömyyttä siellä missä työpaikkoja katoaa ja lisää työvoimapulaa kasvualueilla. Asuntomarkkinoiden toimimattomuus jarruttaa talouskasvua.  

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisääminen kasvavilla alueilla vaikuttaa suoraan pienituloisten ihmisten mahdollisuuksiin asua ja tehdä työtä. Kunnat ratkaisevat tonttitarjonnalla ja kaavoituksella sen, kuinka paljon asuntoja voidaan rakentaa kuten myös sen millaisin ehdoin tontteja luovutetaan. 

Suurimpien kaupunkiseutujen kuntien ja valtion välisten maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusten on todettu vauhdittaneen kuntien asuntotuotantoa ja kestävien liikennejärjestelmien kehittämistä. MAL-sopimukset ovat hyvä instrumentti jatkossakin. Myös ilmastotavoitteiden kannalta on keskeistä, että asuinalueet suunnitellaan alun perin kestävien ja tehokkaiden liikenneratkaisujen varaan. 

Toimiva joukkoliikenne on yksi edellytys sille, että ihmiset voivat asua ja työskennellä Helsingissä

 

Ajatuksiani koulutuksesta

”Lukeminen ja kirjoittaminen ei ollut minulle lapsena helppoa.
Minulla oli lapsena erittäin paha puhe- ja lukihäiriö aina viidennelle luokalle asti.
Nykyisin kirjoitan päivittäin erilaisia tekstejä ja olen ylpeä osaamisestani.
Tämä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ansiota.”
~Taru Reinikainen~

Koulutus vähentää eriarvoisuutta ja estää syrjäytymistä. Vanhempien koulutuksen sekä kodin ja varallisuuden merkitys oppimistuloksiin on kasvanut.  Kaikki on pidettävä mukana, sillä pienellä maalla ei ole varaa hukata resursseja.

Uusia oppimisen muotoja on kehitettävä. Sulautuvassa oppimisessa (ottaa oppijalähtöisesti huomioon eri paikoissa, eri aikoina, eri välineillä ja eri tavoin tapahtuvan oppimisen) ja ilmiöpohjaisessa oppimisessa tulee samalla huomioida lasten henkilökohtaisen kehittymisen eri vaiheet. Oppiminen on tehtävä joustavaksi huomioiden jokainen lapsi yksilönä, mutta samalla huolehtia siitä, että jokainen lapsi oppii. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden merkitystä tulee jatkossakin korostaa, niitä tarvitaan sekä teknisissä ammateissa että hoitotyössä. Toiseen asteen koulutukseen siirtyminen on tehtävä joustavaksi ja mahdollistettava jokaiselle esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentamisella.

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen uudistamisen ja samanaikaisten merkittävien kustannusleikkausten virheet on korjattava. Monessa oppilaitoksessa uudistus on jo pitkällä. Asiakaslähtöinen ja osaamisperustainen toiminta on arkipäivää, mutta ammatillisen koulutuksen ongelmia, kuten riittävät opetusmäärät ja keskeyttäminen ei pidä sivuuttaa. Opiskelijan on saatava työssä vaadittavat perusvalmiudet oppilaitoksessa. Ammatilliset perusvalmiudet syntyvät harjoittelulla ja parhaiten niiden harjoittamisen hallitsee opettaja oppilaitoksessa. Työelämä opettaa osaajaksi, kun perusvalmiudet ovat hallussa. Kaikille on taattava riittävä opetus. Opiskelijan on saatava ohjausta opintojen suunnitteluun ja etenemiseen. Resurssien on oltava kunnossa.

On kehitettävä uusia toimintamalleja, joiden avulla enemmän tukea tarvitsevat opiskelijat valmistuvat ja työllistyvät. Ongelmia ei voida siirtää työpaikoille. Yrityksien tulee kantaa vastuunsa uusien osaajien kouluttamisesta, mutta se ei voi olla yrityksen perustehtävä.

Oppisopimuskoulutuksen kehittämistä yhden luukun periaatteen mukaisesti tulee jatkaa. Yrityksillä on paljon ennakkoluuloja koskien oppisopimuskoulutusta esimerkiksi byrokratian, pitkäkestoisuuden ja ohjauksen järjestämisen osalta. Yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille, tulee tarjota neuvontapalveluita oppisopimusjärjestelmästä.

Aikuiskoulutusta uudistettava

Koulutuksella ehkäisemme mm. työttömyyttä, pienituloisuutta ja syrjäytymistä sekä takaamme työntekijöiden sopeutumiskyvyn työelämän muutostilanteisiin. Oman ammattitaidon päivittäminen ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on helpotettava. Työelämän muutokset edellyttävät entistä useammalle alan vaihtoa tai ainakin uusiin työtehtäviin kouluttautumista, ammattivaihtamisen kynnystä on laskettava.

Lähes 600 000 suomalaisella aikuisella on OECD:n mukaan puutteelliset perustaidot, joita tarvitaan arkielämässä selviytymisessä, kuten yksinkertaisten laskutoimitusten tekemisessä tai kirjallisen tiedon ymmärtämisessä. Samaan aikaan aikuisten osallistuminen koulutukseen on vähentynyt ja aikuisväestön koulutustason nousu pysähtymässä. Koulutus kasaantuu ennestään hyvin koulutetuille, jotka ovat yliedustettuina työnantajien kustantamassa henkilöstökoulutuksessa ja omaehtoisessa koulutuksessa.

Työstä irtaantuminen ja työn ohessa kouluttautuminen on tehtävä joustavammaksi. Koulutustarjonnan saavutettavuus on mahdollistettava esimerkiksi erilaisilla etäopiskelumahdollisuuksilla. Erityisesti yliopistojen (ja ammattikorkeakoulujen) on luotava kattavat aikuiskoulutusjärjestelmät ja mahdollistettava työn ohella tutkintoon johtava opiskelu. Tarjolla olevien opintokokonaisuuksien on vastattava työelämän tarpeita.

Koulutuksen aikainen toimeentulo

Aikuiskoulutustuet on uudistettava. Työttömyysturvan ja muiden aikuiskoulutuksen tukimuotojen kehittäminen työttömyyttä ennalta ehkäisevän koulutuksen rahoittamiseen, huomioiden erityisesti ryhmät, joilla heikommat mahdollisuudet kehittää osaamistaan.

Koulutusrahaston myöntämän aikuiskoulutustuen kohdistuminen on vinoutunutta: se kohdistuu useimmiten korkeasti koulutetuille, naisille ja julkisen sektorin työntekijöille. Koulutustarve on kuitenkin paljon suurempi. Aikuiskoulutustuen nostaminen useammin kuin kerran työuran aikana on mahdollistettava. Tuen saamisen ehtoja, viimeisimmän työsuhteen kestoa ja työssäolon kokonaiskestoaikaa, tulee lieventää siten, että ne mahdollistavat myös epävakaissa, kuten osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien kouluttautumista.

Työttömien oikeutta omaehtoiseen koulutukseen on laajennettava ja on tärkeää mahdollistaa työttömän opiskelu työttömyysturvalla. Työttömyysturvalla opiskelu ei kuitenkaan voi olla ainoa ratkaisu ammatillisen osaamisen kehittämiseksi, koska toteutuu liian myöhään henkilön jo ajauduttua työttömäksi eikä kohdistu koulutusta eniten tarvitseviin ryhmiin.

On tarpeen selvittää, miten työttömyysturvaa ja muita aikuiskoulutuksen tukimuotoja voisi tehokkaammin käyttää työttömyyttä ennalta ehkäisevän koulutuksen rahoittamiseen.

Ajatuksiani tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta

"Naisille annetaan helposti vaikeimmat tehtävät."
~Presidentti Tarja Halonen~

Hallituksen tulee laatia heti hallituskauden alussa koko hallituskauden kattava tasa-arvo-ohjelma ja varata resurssit sen toteuttamiseen. Kaikessa lainsäädäntövalmistelussa arvioidaan ja huomioidaan sukupuolivaikutukset

Työelämän tasa-arvo

Kolmikantaista Samapalkkaisuusohjelmaa tehostetaan ja jatketaan. Ammattiliitot ja työpaikat otetaan mukaan toteuttamaan ohjelmaa. Palkka-avoimuutta lisätään muun muassa vahvistamalla työpaikan luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeuksia palkkatietoihin palkkavertailudien tekemiseksi. Työnantajan velvollisuuksia perehdyttää työntekijät työpaikan palkkapolitiikkaan ja palkkausjärjestelmään lisätään työntekijöiden palkkatietoisuuden lisäämiseksi.

Tytöille ja pojille pitää tarjota samat mahdollisuudet ja heitä tulee rohkaista tasapuolisesti ilman ennakkoasenteita. Ammattien segregaatiota vähennetään lisäämällä sukupuoli- ja tasa-arvotietoista opetusta kautta koko koulutuspolun.

Epäasialliseen kohteluun ja häirintään koulutuksessa ja työpaikalla tulee puuttua. Epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kohteen ei pidä olla kärsivänä osapuolena toteutettavissa toimenpiteissä.

Perheet ja tasa-arvo

Perhevapaajärjestelmä tulee uudistaa hallituskaudella siten, että isien osuutta perhevapaiden käytössä saadaan nostettua. Perhevastuiden tasaamiseksi isien ansiosidonnaista osuutta vapaista lisätään. Lasten yhteishuoltajat tulee saattaa vanhempina tasa-arvoiseen asemaan etuusjärjestelmässä. Lapsille tulee taata samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan. Jokaisen lapsen oikeus ammattilaisten ohjaamaan varhaiskasvatukseen on tunnustettava. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Päivähoidon laatua lisätään muun muassa ryhmäkokoja pienentämällä.

Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen, vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Lainsäädännön tulee huomioida erilaiset työn tekemisen muodot ja taata perheiden oikeus työn kannalta tarkoituksenmukaiseen lastenhoitomuotoon. Etuusjärjestelmien tulee tunnistaa vuoro- ja silpputyöhön liittyvät erikoistilanteet.

Lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt vapaan saamisen omaisten tilapäiseksi auttamiseksi. Käytännössä vapaan käyttäminen on mahdotonta, erityisesti pienituloisille työssäkäyville, ilman ansiomenetysten korvaamista. Hoivavapaakorvauksen käyttöönottoa olisi harkittava korvaamaan tilapäisen palkattoman ajan ansionmenetyksiä.

Omaishoitajien arvostamista tulee osoittaa käyttämällä yhteiskunnalle omaishoidosta syntyneitä säästöjä heidän tukemiseensa. Omaishoito perustuu läheiseen ihmissuhteeseen, mutta se ei poista yhteiskunnan velvoitetta tukea omaishoitotilanteessa eläviä. Omaishoitotilanteissa perheille tulee tarjota tietoa erilaisista hoivan vaihtoehdoista ja tukimuodoista. Omaishoitajien jaksamista tuetaan muun muassa vapaapäiviä ja hyvinvointitoimintaa lisäämällä. Omaishoitajalle ja hoidettavalle on turvattava mahdollisuus luopua omaishoidosta.

Omaishoidon ja omaisten tilapäisen auttamisen on oltava perheiden itsensä valitsemia keinoja. Omaishoito ja omaisten tilapäinen auttaminen eivät saa olla itsestäänselvyyksiä eivätkä ne saa edellyttää uhrautumista.

Julkista vanhustenhuoltoa on vahvistettava. Vanhustenhuollon asiakkaille tulee taata omaa toimintakykyä ja palveluiden tarvetta parhaiten vastaava hoitomuoto.  Vanhustenhuollon hoitajamitoitukset on kirjattava sitoviksi. Henkilöstöön tulee laskea mukaan vain asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat koulutetut työntekijät.

Yhdenvertaisuus

Työnantajien tulee edistää ja toteuttaa aktiivisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työpaikoilla. Työelämän syrjinnän valvonnan tulee olla tehokasta ja syrjintään liittyvien sanktioiden tehokkaita. Työsuojeluviranomaisilla on riittävä tietämys työelämän yhdenvertaisuudesta, esim. seksuaaliseen suuntautumiseen, terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvästä syrjinnästä. Työttömyyden ja syrjäytymisen vastaisissa toimissa otetaan huomioon ihmisten moninaisuus ja yhdenvertaisuus.

Ihmisoikeuksien seurantaan ja edistämiseen sekä ihmisoikeuskasvatukseen ja -koulutukseen osoitetaan riittävät resurssit kaikille koulutusasteille. Ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa käsitellään kattavasti yhdenvertaisesti ja ajantasaiseen tietoon perustuen myös seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuutta. Eri ammattialojen, kuten sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan, nuorisotyön ja poliisin koulutusohjelmissa opetetaan sensitiivisyyteen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudelle osana moninaista yhteiskuntaa.

Terveydenhoidon on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja mahdollisimman hyvään hoitoon, jossa ei tehdä ilman henkilön omaa suostumusta sellaisia toimia, joille ei ole lääketieteellistä perustetta.

Sukupuoleltaan moninaisten ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi translaki tulee uudistaa.

Ruumiillinen koskemattomuus on taattava kaikille. Rikoslaissa uudistetaan rikoslain raiskauksen määritelmä suostumuksen puutteen kautta.