SINUN TARUSI

Olen hietalahtelaistunut helsinkiläinen. Synnyin elokuun yhdeksäntenä päivänä 1977, iltapäiväruuhkan aikaan, klo 15.30. Työttömiä suomalaisia oli yli 140 000, inflaatio pyöri kaksinumeroisissa luvuissa ja kansa lakkoili. Perheelläni oli tiukkaa, niin kuin monella muullakin. Minun lapsenelämäni ja nuoruuteni oli hyvää, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset. Olin yksinhuoltajaäidin tytär, lama-ajan teini. Reittini elämässä eteenpäin on ollut suomalaisen yhteiskunnan tarjoama mahdollisuus kouluttautua. En ole saanut asioita annettuna, olen vaikuttanut ja tehnyt itse. Koen, että olen onnekas, sillä olen saanut tehdä asioita, joista nautin sekä työssä että vapaalla.

Taru Reinikainen Lapsuus ja Nuoruus

Lapsuus ja nuoruus

Yksihuoltajaäitini kävi vuorotöissä Linkosuolla kahvilatyöntekijänä, minä perhepäivähoidossa. Ollessani kolmevuotias äiti vaihtoi kahvilahommat varastotöihin Suomen Trikoon sukkatehtaalle ja minä pääsin vihdoinkin kovasti odottamaani päiväkotiin. Myöhemmin perheemme kasvoi isäpuolella ja äitini opiskeli hoitoapulaiseksi sekä kodinhoitajaksi. Minä kävin vuoropäiväkotia äiteen opintojen ja työvuorojen mukaan.

Ystäväni Sannan kanssa olimme vuoroöin toisillamme yökylässä. Pikkutyttöjen salaisuudet ja Barbi-leikit täyttivät päivämme. Lapsuuden kohokohtia olivat matkat Helsinkiin Sami-serkun luokse. Runsaasti iloa ja onnistumisia elämääni toi Rantaperkiön Isku, jossa joukkuevoimistelin lapsuuteni ja teinivuoteni.

Taru Reinikainen Hääkuva
Kuvaaja: Ilona Savola IRIS photography

Perhe

Ydinperheeseeni kuuluu aviomieheni Jyrki ja minä

Nokialla asuvat kodinhoitajaäitini Varpu ja muurari-isäni Mauri. Eläkkeellä oleva anoppini Anneli asuu Karhulassa. Läheisiäni ovat nuorempi veljeni Osku avovaimonsa Yanlingin ja perheensä kanssa sekä nuorin veljeni Riku avovaimonsa Annin ja perheensä kanssa. Rakkaita lapsia elämässäni ovat veljenpoikani: saan olla täti 5-vuotiaalle Leeville, vuoden ikäisille kaksosille Alexille ja Lukasille sekä Eetu-vauvalle. Sylvi Kekkonen on aikoinaan sanonut viisaasti, että ”pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin omat lapset”. Veljenpoikani tekevät ajatuksen todeksi elämässäni.

Taru Reinikainen Harrastukset

Harrastukset

Veneily ja bridge ovat tärkeimmät vapaa-ajan harrastukseni. Harrastukseni antavat aivoille tärkeää jumppaa ja auttavat irtautumaan työstä.

Veneily on minun ja mieheni yhteinen juttu. Kunnostamme yhdessä yli 40-vuotiasta venettä. Olemme nautiskelijaveneilijöitä, joille rentoutuminen ja kauniit kesäiset maisemat ovat tärkeämpiä kuin matka. Maakrapu seilaa -blogistani löytyy tarinoita ja sattumuksia veneilyharrastuksestamme.

Aina kun mahdollista, vie tieni keskiviikkoisin Pitäjänmäelle Bridge Areenalle pelaamaan. Bridge on täydellinen tapa rentoutua, koska sitä pelatessa ei voi ajatella muuta kuin kädessään olevia kortteja. Bridgen parissa on mukava tavata myös uusia ihmisiä, tule kokeilemaan! Korona-aikaan mukaan pääsee myös kätevästi netin kautta.

Taru Reinikainen Koulutus

Koulutus

Kirjoitin ylioppilaaksi Tampereen Klassillisesta Lyseosta ja muutin yo-lakki päässä Helsinkiin opiskelemaan. Ensimmäisenä suoritin ammattioppilaitoksessa laboratorioalan perustutkinnon ja sen jälkeen opistoasteen laborantin tutkinnon. Töiden ohessa olen opiskellut muun muassa yhteisöpedagogin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sekä johtamisen erikoisammattitutkinnon.  Opiskelen tällä hetkellä hallintotieteen maisterin tutkintoa (HTM) Itä-Suomen yliopistossa, pääaineenani siviilioikeus. Juridiikka ja hallintotieteet antavat hyvän pohjan nykyiseen ammattiini. Niistä on hyötyä myös, kun toimii aktiivisessa roolissa politiikassa ja järjestöissä.

Arvostan ja olen ylpeä opiskelumahdollisuuksista, jotka Suomi tarjoaa. Olen leikkisästi joskus sanonut tavoitteenani olevan käydä läpi kaikki Suomen koulutusasteet – koska se on mahdollista ja rakastan oppimista. Uskon, että ihminen on luotu kehittymään jatkuvasti, minusta ainakin tuntuu siltä itseni kohdalla. Yhdenvertaisuuteen perustuvan koulutusjärjestelmän puolustaminen ja kehittäminen on yksi syistä, joiden vuoksi tahdon vaikuttaa. Helsinki on Suomen suurin, monimuotoisin ja kansainvälisin kaupunki, jossa erilaiset oppimistarpeet korostuvat. Siksi yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien kuntoon laittaminen erityisesti pääkaupunkiseudulla on nyt tärkeää.

Taru Reinikainen Työ

Työ

Valmistuttuani työskentelin Valtion tutkimuslaitoksissa laboranttina. Työurani alussa minulla todettiin epoksihartsiallergia, joka vaikutti uramahdollisuuksiini. Käytännön omien kokemusten kautta opin, mikä on edunvalvonnan merkitys ja turva, jota hyvä työehtosopimus tuo. Opiskelija-aktiivisuuteni tuotti uuden uramahdollisuuden ammattiliitossa. Tällä tiellä olen vieläkin.

Tunnen suomalaisen työelämän erittäin hyvin. Vuodet ay-liikkeen palveluksessa ovat tehneet tutuiksi sekä työpaikkojen hyvät käytännöt että nurjat puolet. Olen vastannut usean eri toimialan työehtosopimuksesta ja edunvalvonnasta. Olen saanut kiitosta siitä, että olen taitava neuvottelija ja uskon sen oleman juuri näiden kokemusteni ansiota. On tiedettävä, mitä tahtoo, ja samalla osattava löytää ja hyväksyä kompromissitkin. Hyvään sopimiseen sisältyy aina se, että kumpikin neuvottelupuoli tuntee saavansa jotain. Tämä yhteinen hyvä on arvo, jota päättäjien tarvitsee oivaltaa nykyistä paremmin. Paikallista sopimista helposti arvostelevat he, joilla ei ole siitä kokemusta tai ymmärrystä.

Vaikutan myös kansainvälisissä organisaatioissa muun muassa IndustriAll European lääketeollisuuden sektorikomitean puheenjohtajana, edustaen 725 000 lääketeollisuuden työntekijää Euroopassa. Useissa maissa tavoitellaan edelleen sen kaltaista pohjoismaista sopimusyhteiskuntaa, joka meillä täällä on. Monen sukupolven aikana rakennettua työtä ei saa heittää roskakoriin, myöskään Suomessa.

Taru Reinikainen Järjestystoimintaa

Järjestötoiminta

Moni sanoo syntyneensä järjestöihmiseksi ja siltä se minustakin tuntuu. Olin jo opiskeluaikana aktiivinen opiskelijajärjestöissä, muun muassa Suomen Tekniikan Opiskelijoiden liiton hallituksessa.

Vuosien varrella erilaisia järjestövastuita on kertynyt paljon aina venekerhon nettityöryhmästä työpaikkani henkilöstön luottamusmieheksi. Tällä hetkellä vaikutan muun muassa puolueosastoni puheenjohtajana, Stadin demareiden piirihallituksessa sekä kaupunginosayhdistysten Pro Hietalahden puheenjohtajana ja Punavuoriseuran varapuheenjohtajana sekä Suomen bridgeliiton hallituksessa. Järjestötyö on antoisaa, sillä se on näköalapaikka yhteiskuntaamme. Olemme mukana järjestöissä, koska haluamme olla mukana sydämen asioissa. Suomessa järjestöjen kautta pystyy vaikuttamaan – ja pääsee edistämään tekemällä itselle tärkeitä asioita. Itse en osaisi elää ilman järjestövaikuttamista.