Mistä työvoimaa Suomeen?

Suomea vaivaa työvoimapula. Se on helppo havaita käymällä teollisuusyrityksissä, ravintoloissa, kaupoissa, sairaaloissa tai missä hyvänsä paikassa missä tarvittaisiin ihmisiä tekemään työtä. Miten ongelma ratkaistaan? Tällä hetkellä ratkaisu tuntuu olevan paljolti se, että nyt työssä olevat yrittävät venyä entistä enemmän. Tämä ei ole rajattomasti mahdollista, eikä se ole myöskään reilua. Ongelmaa ei voi rahalla korjata, vaikka reilu korvaus venymisestä asiaan kuuluukin.

Eniten keskustelussa esillä on ollut työvoiman lisääminen tuomalla sitä Suomen ulkopuolelta. Työvoimaa tarvitsemme myös ulkomailta, mutta meidän tulee varmistaa kaikille reilut työsuhteen ehdot. Kaikkien Suomeen muuttavien kotouttamisessa on paljon tekemistä. Suomen kielen opetukseen tulee kiinnittää huomiota ja opetusta on annettava pätevien kieltenopettajien. Kielen osaaminen on väylä yhteiskuntaan integroitumisesta. Meidän pitää myös käyttää entistä paremmin hyödyksi maahanmuuttajien olemassa oleva koulutus ja osaaminen. Onneksi tähän on herätty myös oppilaitosten suunnalla. Valitettavasti edelleen meillä patistellaan korkeasti koulutettuja ihmisiä erilaisiin matalan koulutuksen tehtäviin pelkästään vajavaisen kielitaidon takia. Tästä on omakohtaista kokemusta erään sukulaiseni puolison kautta.

Maassamme on kohtaanto-ongelma.  Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa työt ja ihmiset ovat eri paikassa tai eivät muusta syystä kohtaa. Ongelmaa on tutkittu työministeri Tuula Haataisen asettamassa hankkeessa, johon itsekin osallistuin. Tämä väylä tuskin tuo meille valtavasti uutta työvoimaa. Etenkin ikääntyneiden pitkään työttömänä olleiden on vaikea hakeutua uusiin ammatteihin ja mahdollisesti muuttaa eri paikkakunnalle.

Työmarkkinoilla aliedustettu ryhmä ovat vammaiset. Vammainen ei ole automaattisesti työkyvytön. Osa vammoista on sellaisia, etteivät ne vähennä työtehoa lainkaan. Joskus vammaiset tarvitsevat apuvälineitä tai muita sopeuttavia toimia, mutta kykenevät työhön täysipainoisesti sopivaan työhön. Meidän pitää etsiä nuorille vammaisille koulutuspolkuja ja ammatteja, joissa he voisivat pärjätä. Vammaisille työntekijöille tulee maksaa tehdystä työstä palkkaa, kuten kaikille muillekin. Palkka voidaan suhteuttaa tehtyyn työaikaan ja tehtävän vaativuuteen. Nykyään moni vammainen saa palkan sijasta työtoimintarahaa. Eläke ei voi olla kenenkään nuoren ensimmäinen vaihtoehto. Olisiko ALS tautia nuoresta sairastanut Stephen Hawking professori ja eräs maailman arvostetuimmista tiedemiehistä, jos hän olisi syntynyt Suomeen?

Moni eläkeiän saavuttanut olisi valmis jatkamaan työskentelyä. Tätä ei oikein vielä työpaikoilla ymmärretä ja valitettavasti esiintyy myös painostamista eläkkeelle siirtymiseen ikääntyvien kohdalla. Työvoimapulan voimistuessa uskon, että ikääntyvienkin ammattitaitoa ja osaamista aletaan arvostamaan. Ikääntyvä voi tehdä jonkin asian hitaammin, mutta samalla yleensä laadukkaammin.

Työvoimapula on todellinen ongelma. Työnantajat ovat tutkimuksissa kertoneet tämän jo haittaavaan yritysten kasvamista. Meitä kaikkia tarvitaan ja meille kaikille löytyy sopivaa työtä.

JAA TÄMÄ KIRJOITUS

Facebook
Twitter
LinkedIn