Vammaisuudelle ei ole olemassa yksiselitteistä oikeudellista määritelmää lainsäädännössä. Lainsäädännössämme usein käytetään termejä vajaakuntoinen ja vammainen. Arkipäiväisessä kielenkäytössä vammaisuuteen liittyy kuitenkin paljon pinnan alla olevia vivahteita ja oletuksia.
Englannin kielessä on käytössä termi disability. Suomessa termi käännetään vammaiseksi, mutta sillä tarkoitetaan myös toimintarajoitteisuutta. Toimintarajoite on esimerkiksi kuulovammojen osalta paljon kuvaavampi termi kuin vammainen.
Termiin vammaisuus sisältyy oletusarvoja. Vammoja kuitenkin on hyvin monenlaisia, esimerkiksi aistivammoja tai fyysisiä vammoja. Vammainen terminä kategorisoi meidät kaikki samanlaisiksi ja vammaisuuteen liittyy oletuksia. Kaikki vammaiset eivät ole samanlaisia. Vammaiseksi luokiteltava henkilö voi olla täysin toimintakykyinen eikä hänen vammaansa välttämättä ulkopuolinen henkilö pysty havaitsemaan.
Eri ihmiset kokevat termin vammainen käytön hyvin eri tavalla. Osalle se on täysin luonteva jokapäiväinen termi, mutta osa kiusaantuu sen käytöstä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Koska suomen kielessä tai suomalaisessa lainsäädännössä ei ole muuta termiä, on vammaistermiä käytännössä pakko käyttää ainakin joissakin yhteyksissä. Käytännössä en termiä koe kovin toimivana.
Valitettavasti termiä vammainen käytetään Suomessa myös haukkumasanana, jolla halutaan loukata toista henkilöä. Tästäkin syystä olisi tärkeää käyttää termejä, jotka eivät luokittele henkilöitä. Esimerkiksi huonokuuloinen tai kuuro eivät minun korvissani kuullosta ollenkaan niin pahoilta termeiltä kuin vammainen.
Termin loukkaavuus on aina tapauskohtaista. Loukkaavuuden asteeseen vaikuttaa muun muassa henkilön oma suhtautuminen ja tilanne missä termiä käytetään. Minun on vaikea kutsua itseäni vammaiseksi, koska en koe itseäni vammaiseksi eikä vammani rajoita toimintaani juuri mitenkään. Termit myös luovat ja ylläpitävät stereotypioita.
Lähes 70 prosenttia suomalaisista käyttää silmälaseja ainakin joissakin tilanteissa. Silmälasien käytössä ei ole mitään ihmeellistä. Kuulolaite vastaa käytännössä silmälaseja. Silmälaseilla korjataan näköaistia ja kuulolaitteella kuuloaistia. Kuulolaitteen käyttäminen kuitenkin koetaan jotenkin erikoisena. Yksi syy on varmasti se, että silmälasit näkyvät ja ne ovat jopa osa muotia. Kuulolaite sen sijaan on piilossa, ja aika harva loppujen lopuksi kertoo käyttävänsä kuulolaitetta.
Kun kerromme vammoistamme avoimesti, niin samalla teemme asiasta arkisempia kanssaihmisillemme. Samalla myös stereotypiat vähenevät. Toivoisin minua kutsuttavan mieluummin huonokuuloiseksi (tosin kuulolaitteen kanssa en ole edes sitä) kuin kuulovammaiseksi.
Kolumni on julkaistu alun perin Kuuloset -lehdessä 2/2021.