Helsinki on yksinelävien kaupunki. Helsingissä yhden hengen talouksia on lähes 170.000, joka on 49 prosenttia kaikista talouksista. Myös yksinelävien asiat ovat Helsingin asioita.
Yksinelämistä on tutkittu Helsingin kaupungin Tietokeskuksen julkaisemassa Yksin Kaupungissa -teoksessa. Yksinelävät eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan erilaiset elämäntilanteet, yksilöiden tavoitteet ja valinnat sekä pakkotilanteet muodostavat yksinelävien ryhmän. Monet meistä ovat jossakin elämänvaiheessa yksin. Nuoruudessa muutetaan opiskeluiden ja töiden perässä, vanhuudessa leskeydytään. Elämäntapavalintana yksin eläminen on kaupunkilainen ilmiö, jota mahdollistaa elintason nousu ja hyvinvointivaltion turvaverkot.
Yksinelävien toimeentulossa on tutkimuksen mukaan puutteita useammin kuin yhdessä asuvilla. Yksineläviltä eniten rahaa kuluu elämisen perustarpeisiin kuten asumiseen ja elintarvikkeisiin. Yhden hengen taloudessa kaikki kustannukset ovat yhden henkilön harteilla. Esimerkiksi sähkö-, vesi ja vakuutusmaksut eivät jakaannu kahdelle hengelle, vaan ne on katettava yksillä tuloilla. Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden koot on valmistettu perheellisille. Mitä isomman paketin ostat sitä enemmän säästät. Pienissä asunnoissa on harvoin tilaa säilyttää 40 kappaleen vessapaperirullavuorta.
Yksinelävien talous on useammin riippuvainen yhteiskunnan tuesta esimerkiksi sairauden tai työttömyyden takia, kuin useamman henkilön taloudessa.
Tutkimuksen mukaan yksinelävät haluaisivat asua väljemmin hyvien julkisten kulkuyhteyksin päässä. Asumista rajoittaa taloudelliset realiteetit. Vaikka asuinpaikka on aina yksilöllinen valinta on Helsingissä yksinelävät nuoret keskittyneet asumaan kantakaupunkiin parempien vapaa-ajanvietto mahdollisuuksien pariin. Vastaavasti ikääntyvät yksinelävät keskittyvät asumaan esikaupunkialueille ja metron varren lähiöihin.
Pienet ja kohtuuhintaiset asunnot ovat haluttuja. Helsingin asuntohinnat ovat tunnetusti korkeita ja yksinelävät kustantavat asumiskustannukset yhdestä lompakosta. Pieniä asuntoja pidetään hyvinä sijoituskohteina, joten osa pienasunnoista päätyy sijoittajille. Tämä vaikeuttaa yksinelävien asuntotilannetta. Omaan tulotasoon ja elämäntilanteeseen sopivan asunnon löytäminen voi olla Helsingissä mahdotonta.
Yksin eläminen ei tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Kaupungit tarjoavat enemmän mahdollisuuksia jokaiselle toteuttaa omia tavoitteitaan ja toiveitaan, joiden avulla yksinelävillä on paremmat mahdollisuudet sosiaalisen elämän. Monelle yksinäisyys on kuitenkin todellista, etenkin korona-aikaan. Eristäytyminen ja sosiaalisen etäisyyden pidentäminen syventävät yksinäisyyden tunnetta. Opiskelijat eivät saa elää nuoruuteen kuuluvaa haalarielämää, etätyöläiset jäävät ilman työkavereiden seuraa ja eläkeläiset eivät pääse harrastamaan.
Yksinelävät tarvitsevat ja toivovat uudenlaisia ja heille räätälöityjä palveluita ja asumisratkaisuja sekä kaupungilta että yksityisiltä toimijoilta. Yksinelävät ovat kaupunkimme suurin väestöryhmä.
Kolumni on julkaistu alun perin Kampi-Eira -lehdessä 4.3.2021.