Koronakevättä on kuvattu outona, kummallisena ja hämmentävänä. Ihmettelimme ruuhka-aikaan autiota kaupunkia. Kävimme kuvaamassa tyhjää Mannerheimintietä. Kaipaisimme vapauttamme Uudenmaan eristyksen aikaan. Kuntoilimme puistoissa kuntosalien kiinni ollessa. Haaveilimme etätyöpisteen siirtämisestä keittiön pöydän äärestä kahvilan tuoksuihin. Nautimme erilaisista virtuaalisista taideprojekteista. Parvekepuutarhamme viheriöivät hyvä kuntoisena. Hoidimme kotiemme ikuisuusprojekti. Helsingin sykkivä sydän, ihmiset, olivat kadoksissa.
Helsinkiläisiä syytetään välillä itsekkyydestä. Emme tunne emmekä auta naapureitamme. Tänä kevään näytimme olevamme tarpeen tullen valmiita avaamaan sydämemme ventovieraille. Toimitimme kauppakasseja vanhuksille. Piristimme joukolla mieliämme erilaisilla parveketapahtumille. Järjestimme virtuaalivapun koko Suomen kansalle. Olen ylpeä meistä helsinkiläisistä, pandemia nujerretaan yhteisvoimin.
Erityisen kiitoksen ansaitsevat kaikki terveydenhuollon ammattilaiset sekä kaupunkilaiset ammateissa, joissa vetäytyminen kodin turvaan ei ole ollut mahdollista. Olette huolehtineet terveydestämme, ruokahuollostamme, rakentamisesta ja monesta muusta kaupungin välttämättömästä toiminnosta.
Kaupunki on jälleen heräämässä eloon ja elämä palaamassa Helsingin kaduille. Kaupungin avautumisen myötä olemme vapautuneet kesälaitumille. Yhtäkkiä nuoriso on temmeltämässä viikonloppuisin puistoissa ja rannalla. Ravintolat ovat täyteen varattuja ja liikenneruuhkat tavanomaisia.
Samalla kaikki on muuttunut. Arkailemme julkisilla paikoilla liikkumista ja julkisten kulkuneuvojen käyttämistä. Ajamme mieluummin polkupyörää, skootteria tai omaa autoa. Vahdimme kauppajonossa turvavälejä. Karsastamme julkisella paikalla aivastuksia. Pelkäämme näkymätöntä vihollista.
Kaikesta huolimatta toivon kaupunkimme palautuvan normaalitilaan mahdollisimman pian, turvallisesti. Haluan kirjastojen, museoiden ja kahviloiden täyttyvän ihmisistä. Kuulla iloista puheensorinaa kaduilla. Nauttia jäätelötötteröstä meren rannalla. Kierrellä torilla. Neuvoa eksyneitä turisteja. Shoppailla. Istua terassilla kesäyössä viinilasin kera. Halata ystäviäni tavatessa.
Muutokset kaupunkielämäämme jäävät nähtäväksi. Monet Koronan aikaisista käytännöistä jäävät pysyviksi. Käsidesipullot julkisissa tiloissa. Teams-kokoukset ja etätyö työpaikoilla. Tarjoilukulttuurin paluu ravintoloihin. Koronakevät jää historiaan. Viiden vuoden päästä kysymme, missä olit koronan aikansa. Kotona lienee yleisin vastaus.
Muistetaan pestä käsiä ja säilyttää turvavälit. Aurinkoista kesää!
Kolumni on julkaistu alunperin Kamppi-Eira -lehdessä 11.6.2020.