Viime numerossa kirjoittelin Lönnrotinkadun nastarengaskiellosta ja olin toiveikas, että kokeilu lopetettaisiin. Unelmaksihan ajatus jäi ja kielto laajani kattamaan Runeberginkadun. Kokeilua laajennetaan mahdollisesti myös Kaisaniemenkadulle. Uuden kokeilun on tarkoitus kestää vuoden 2028 loppuun asti. Miksi kaupunkilaisten kulkemista vaikeutetaan entisestään?
Etelä-Helsingin liikenne on ollut vuosia hankalassa tilanteessa. Ongelmat ovat seurausta vuosikymmenten takaa autottoman Ruoholahden ideasta. Vanhimmat alueen asukkaat muistavat vielä satamajunankin, jonka peruutteluita odoteltiin Ruoholahden kannaksella jonossa neljän ruuhkassa.
Kantakaupunkiin sijainti niemennokassa ei ole ihanteellisin tilanne liikenteen kannalta. Tämä tosiseikka on tunnustettava. Autojen katoaminen kaupungista on kuitenkin utopiaa. Kaupungin kehittämisessä on oltava realisti. Satamatunnelin kaavoituksen edistyminen loi toivoa paremmasta tulevasta. Nyt positiivisuus jälleen haihtui.
Runeberginkatu on luontainen kulkuväylä pohjoiseen Helsinginniemeltä, varsinkin kun Mannerheimintie on remontissa. Kaisaniemenkadun kielto motittaa meidät sitten itäänkin. Valitettavasti viimeaikaiset päätökset tuntuvat täysin kiusanteolta kantakaupungin asukkaita kohtaan.
Satamatunneli tarvitaan ja nopeasti. Tunneli ei yksinään ongelmia ratkaise. Liikennejärjestelyissä tulisi suunnitella pitkäjänteisesti eikä yksittäisiä kokeiluja askartelemalla. Suunnitelmien tulee olla myös tarpeeksi laajan alueen kattavia. Yksittäisten katujen kiellot vain aiheuttavat lisäongelmia lähikaduille. Tosin nastarengaskielto on tähän asti ollut lähinnä näennäinen, kun kielto ei ole käytännössä noudatettu. Poliisille ei ole ollut mahdollisuuksia eikä resursseja valvoa kiellon noudattamista. Tämä rapauttaa asukkaiden moraalia. Myös minun.
Tarvitsemme suunnitteluun ymmärrystä asukkaiden tarpeista. Se, että minulla ei ole autoa ei tarkoita, etteikö naapurillani olisi esimerkiksi vamma tai sairaus, joka ei mahdollista pyörällä kulkua. Empatia ja asukkaiden kuunteleminen olisi tärkeä kyky päättäjille. Päätöksiä ei tule tehdä vain omista lähtökohdista. Kyky asettua toisen asemaan olisi toivottavaa.
Minun Helsinkini on kaupunki kaikille, jossa erilaisten ihmisten on kyettävä liikkumaan. Liikennesuunnittelussa on oltava ripaus arkijärkeä mukana. Suunnittelijoiden tulisi tutustua suunnittelemaansa alueeseen katutasolla. Nyt suunnitelmat tuntuvat kirjoituspöydän takaa tehdyiltä. Karttaohjelmat eivät kerro todellisuutta kulkemisesta yksittäisen ihmisen silmin katsottuna. Nastarengaskiellot eivät liikenneongelmia ratkaise, pikemminkin päinvastoin.
Kolumni julkaistu alun perin Kamppi-Eira -lehdessä 27.3.2025.