Carita Peltonen kirjoittaa senioreiden yhteisöllisestä asumisesta Tanskassa Eläkettä & eliksiiriä -kirjassa. (Ritva Kattelus, Tomi Jokinen, Carita Peltonen ja Valerie Harwin, Avisado 2019).

Ensimmäinen senioreiden asumisyhteisö perustettiin Tanskaan jo vuonna 1987, kun ryhmä yksinasuvia naisia toivoi voivansa viettää eläkeajan uudentyyppisessä asuinympäristössä. He halusivat naapureiden luovan yhdessä turvallisen yhteisön, jossa ei tarvitse olla yksin ja jossa elämä ei ole tylsää. Aluksi vain harvat uskoivat ideaan. Nykyään Tanskassa toimii 300 senioreiden asumisyhteisöä. Suurin osa uusista tulijoista muuttaa asumisyhteisöön 60-69-vuotiaana. Parhaiten toimivat asumisyhteisöt, jotka on perustettu saman aatemaailman tai elämäntavan ympärille (esimerkiksi kestävään kehitykseen perustuva asuminen).  Useimmat kunnat tukevat kuntalaisten aktiivisuutta ja kannustavat senioreita tekemään kunnalle aloitteita uusien senioreille tarkoitettujen asumisyhteisöjen rakentamisesta.

Asumisyhteisöissä 65 prosenttia on yleisiä vuokra-asuntoja, noin 30 prosenttia osuuskuntia ja 5 prosenttia omistusasuntoja tai yksityisiä vuokra-asuntoja. Asumisyhteisö voi muodostua kokonaisesta kerrostalosta tai vain talon parista rappukäytävästä. Tyypillisessä senioreiden asumisyhteisössä on 15-25 erillistä asuntoa tai taloa sekä yhteistila tai yhteistalo, joka palvelee ruokailu- ja liikuntatilana. Yleisimmin jokaisella asukkaalla on oma asunto, keittiö ja kylpyhuone. Arkkitehtuurilla tuetaan yhteisöllisyyttä, esimerkiksi asuntojen sisäänkäynnit on sijoitettu yhteisalueen puolella. Asukkaat tapaavat toisiaan, kun he lähtevät asioille ja palaavat kotiin.

Yhteisöasuminen on Tanskassa sekä asumismuoto että elämäntapa. On yksityisyyttä, mutta myös yhteistä. Elämä jaetaan toisten kanssa. Yhteisöllä voi olla muun muassa yhteinen parkkipaikka, viheralueita, leikkipaikkoja, työpaja, pesutupa, kasvimaa, vaihtoehtoiset jakelu- ja energiasysteemit, kirjasto- ja lehtisali, kokoustila tai kuntosali. Yhteisöissä on myös paljon toimintaa erilaisissa kerhoissa, kuten bridgekerhoja. Yhteisöt saattavat olla mukana paikallisessa autojen yhteiskäyttöjärjestelmässä tai yhteisöllä voi olla oma kimppakyytijärjestelmä. Asumisyhteisöissä jaetaan tekemiset ja vastuut. Asukkaat osallistuvat johonkin työryhmään ja edistävät näin asumisyhteisön yhteistä etua. Jokaisella yhteisöllä on omat säännöt, joihin pitää sitoutua, kun muuttaa asumaan yhteisöön.

Tanskan mallista luettuani minulle tuli hyvä mieli. Ihmisillä on mukavaa ja yhteiskunta säästää rahaa. Tanskan yhteisöllinen malli saattaa auttaa ihmisiä pysymään pidempään paremmassa kunnossa. Tanskan malli ei välttämättä sellaisenaan toimisi Suomessa, mutta ei tämä nykyinen Suomen mallikaan vakuuta.

Blogi on julkaistu alun perin 6.2.2019 Uudessa Suomessa.