Maailmalla patriarkaalinen ajatusmaailma näkyy lähes joka paikassa, Ruotsia lukuunottamatta. Asia tulee ilmi yleensä varsin pienissä asioissa. Lomamatkoillani reissaan kaksin mieheni kanssa. Jos ravintolassa tilaan laskun, niin silti tarjoilijat vievät laskun mieheni eteen. Hotellin sisäänkirjautumisen majoituskaavakkeet annetaan mieheni täytettäväksi.
Olen Euroopan lääketeollisuuden työntekijöiden puheenjohtaja, edustaen 725.000 lääketyöntekijää. Vaikka lääketeollisuudessa naisia onkin töissä suhteellisen paljon on naisten osuus teollisuudessa ja teollisuuden työntekijäjärjestöissä vielä suhteellisen alhainen. Olen ollut muun muassa kokouksessa, jossa oli noin 250 edustajaa eri puolilta maailmaa. Edustajista naisia oli alle 20, heistäkin suurin osa oli joko tulkkeja tai sihteereitä. Kun sitten nuorehko nainen astuu lavalle edustaen koko Eurooppaa, hämmennys on suuri. Kerran koko japanilaisdelegaatio, noin 20 henkilöä, syöksyi kameroineen kuvaamaan tätä ihmettä. Naisten vähäinen määrä näkyy myös erilaisissa linjapapereissa. On huvittaa käyttää puheenvuoroja siitä, ettemme kutsuisi naisia erikoisryhmäksi. Meitä naisia kuitenkin on puolet maailman väestöstä.
Kerran Brasiliassa alustin suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä. Kysymyksiä tuli tietenkin laidasta laitaan. Yksi kysymys oli, koska viimeksi on liitossani kemianteollisuudessa lakkoiltu. Kerroin toimihenkilöiden olleen viimeksi lakossa 1977 kuuluisan sähkölakon aikana ja sen jälkeen olleen vain yrityskohtaisia pienempiä ulosmarsseja. Jatkokysymyksenä kysyttiin, miten nuori vaalea nainen on pystynyt näin pitkään johtamaan joukkoja ja pidettyä työläiset tyytyväisenä ja siten estämään lakot. Olen toki työskennellyt pitkään ammattiliitossa, mutta en nyt sentään syntymävuodestani 1977 alkaen. En pystynyt kysyjälle mitään järkevää vastaamaan oman hämmenykseni myötä.
Etunimeni Taru tulkitaan maailmalla poikkeuksetta maskuliiniseksi, johtuen ru-päätteestä. Nimi on aiheuttanut useita hupaisia tilanteita, kun paikalle on odotettu miestä. Esimerkiksi kerran kiivetessäni muiden puhujien joukossa puhujalavalle alustamaan, menivät järjestäjät aivan sekaisin naispuhujasta. Moneen kertaan minulta tarkistettiin kuka olen ja lopulta koko puhujajärjestys laitettiin uusiksi, jotta naispuhujana olisin pääosassa.
Suomessakin ulkomaalaisen yritysjohdon kanssa neuvoteltaessa yllättävä naiseuteni aiheuttaa välillä vastapuolelle epämukavan olon. Kerran intialaisen toimitusjohtajan kanssa aikani viestiteltyäni hän ehdotti tapaamista tullessaan Suomeen. Tapaamiskutsu vain yht´äkkiä katosi postissa, kun toimitusjohtajalle oli selvinnyt minun olevan nainen.
Suomalaisessa tasa-arvossa on vielä paljon tehtävää, mutta silti voimme samalla olla esimerkkinä muulle maailmalle naisten oikeuksissa ja tasa-arvossa. Naiset ovat aivan yhtä kykeneviä tekemään asioita kuin miehetkin, sukupuoli ei asiaa ratkaise. Naisten voimavaroja ja osaamista tulisikin pystyä paremmin hyödyntämään koko maailmassa, myös Suomessa.
Hyvää naistenpäivää!
Blogi on julkaistu alun perin Uudessa Suomessa 8.3.2019.