Jostain kumman syystä julkisuudesta saa varsin helposti käsityksen, että eläkeläisiä pidetään meillä suomessa rasitteena ja kustannuseränä. Itse koen senioreiden olevan voimavara yhteiskunnallemme.

Senioreistamme merkittävä osa on hyväkuntoisia, maksavat veroja ja kuluttavat. Kulutus vielä merkittävissä osin tapahtuu Suomessa. Suomalainen yhteiskunta myös yhä enemmissä määrin luottaa senioreiden vapaaehtoistoiminnan varaan esimerkiksi järjestöissä, kouluissa ja päiväkodeissa. Uskon, että tulevaisuuden työelämässä senioreilla on merkittävä rooli myös ansiotyössä. Vaikka nyt työllistymisen esteenä on pitkälti ikäsyrjintä, niin jossain vaiheessa työvoiman vähetessä tilanne muuttunee ja senioreiden panosta työpaikoilla aletaan arvostamaan.

Merkittävä rooli senioreilla on erityisesti lastenlastensa hoidossa. Viime kesänä seurasin kolmevuotiaan veljenpoikani päiväkodin vuorolistan suunnittelua. Nykyisin lapsilla on tarkkaan määrätyt tuntirajat päiväkodissa ja lisätunneista tulee lisälasku. Pienituloisilla lapsiperheillä ei useinkaan ole varaa lisätunteja maksaa. Veljeni ja hänen avovaimonsa molemmat ovat vuorotöissä. Veljenpoikani ei ole vuorohoidossa, joten käytännössä ainoa hoitoapu ovat vanhempani. Yhden lapsen hoitosuunnitelman teko vaati kolmen aikuisen vuorolistojen yhteensovittamisen ja viime kädessä päivätöissä oleva ukki paikkaa tilanteen. Vierestä seuranneena en voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka vaikeaksi yhden pikku miehen hoito on muuttunut. Vanhempani toki nauttivat veljenpoikani hoitamisesta ja ovat onnellisia, kun asuvat lähellä ja pystyvät auttamaan.

Omaishoidosta ja omaisten auttamisesta on tullut yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vapaan saamisen lähiomaisen auttamiseksi. Käytännössä vapaan käyttäminen on mahdotonta ilman ansiomenetysten korvaamista erityisesti pienituloisille työssäkäyville. Olisi hyvä harkita hoivavapaakorvauksen käyttöönottoa korvaamaan tilapäisen palkattoman ajan ansionmenetyksiä.

Omaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Omaishoidon lisääminen olisi yhteiskunnalle edullinen hoitomuoto. Omaishoitajien määrän lisääminen asettaa kuitenkin ansan naisten työmarkkina-asemalle, samoin kuin pitkät hoitovapaatkin. Onko tulevaisuutemme se, että naiset hoitavat ensin lapset, ovat sitten muutaman vuoden työelämässä ja palaavat jälleen kotiin hoitamaan omia ja puolison vanhempia. Olemmeko siirtymässä kohti keskieurooppalaista sosiaaliturvaa?

Omaishoidon ja omaisten tilapäisen auttamisen on oltava perheiden itsensä valitsemia keinoja. Omaishoito ja omaisten tilapäinen auttaminen eivät saa olla itsestäänselvyyksiä eivätkä ne saa edellyttää uhrautumista. Toivon, että omat vanhempani saavat vielä monta vuotta nauttia veljenpoikani hoitamisesta eläkevuosinaan. Kun heidän voimansa ehtyvät, toivon että heille löytyy arvostava hoivakoti, jossa viettää viimeiset vuodet.  Seniorit kuluttakoon ja nauttikoon elämästä, siitä hyödymme me kaikki.

Blogi on julkaistu alun perin Uudessa Suomessa 22.2.2019.