Korkeimmassa oikeudessa (KKO 2021:52) on käsitelty tapausta liiallisen ylityön teettämisestä. Tapauksessa työnantaja oli teettänyt työntekijöille huomattavia määriä enemmän ylitöitä, kuin työaikalain enimmäismäärän mukaan olisi sallittua. Korkein oikeus katsoi, ettei työaikalain (TAL) määräysten rikkominen suoraan voi aiheuttaa rikosoikeudellista vastuuta. Kuitenkin liiallisen ylityön teettäminen saattaa aiheuttaa rikosvastuun tapauskohtaisen arvion perusteella työturvallisuuslain (TTL) mukaisten velvoitteiden rikkomisena. Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan liian suurten ylityömäärien teettäminen työntekijällä voi siis olla työturvallisuuslain säännösten vastaista ja tulla rangaistavaksi työturvallisuusrikoksena. Rangaistavuus perustuu työturvallisuuslain vastaisen tilan syntymiseen ja jatkumiseen.
Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvoite työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä (TTL 8 §). Työnantajalla on velvollisuus selvittää työn ja toiminnan luonne huomioiden työnvaaroja ja sekä arvioida niiden vaikutus työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Korkeimman oikeuden mukaan työnantajalla on vastuu ennakoivasta työsuojelusta ja työturvallisuudesta. Työnantajan on myös estettävä työntekijöitä menettelemästä tavalla, joka vaarantaa heidän oman työturvallisuutensa. Työnantajan vastuuta ei poista työntekijöiden oma suostumus tai edes oma aloitteisuus työturvallisuusmääräysten rikkomiseen. Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistössä ei edellytetä työntekijän työturvallisuuden tosiasiallista vaarantamista. Teon rangaistavuus perustuu työturvallisuusmääräysten rikkomiseen tai työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan aiheuttamiseen. Kyseessä voi olla joko aktiivinen teko tai laiminlyönti.
Liiallisuutta on korkeimman oikeuden mukaan aina arvioitava tilannekohtaisesti. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota muun muassa työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuviin haitta- ja vaaratekijöihin. (TTL 10.1 §) Työnantajan toiminnan ja työn luonne huomioiden on huomioitava muun muassa ylityöt ja niiden määrä. Työnantajan työsuojeluvastuu kattaa myös haitallisen kuormittumisen ennaltaehkäisyn. Työnantajan tulee ryhtyä toimiin työntekijän terveyttä vaarantavien kuormitustekijöiden välttämiseksi ja vähentämiseksi (TTL 25 §). Esimerkkinä haitallisesta kuormitustekijästä on muun muassa yhtäjaksoisesti kuormittava työ.
Liiallisen ylityön arvioinnissa on huomioitava työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ja työn luonne. Teetetäänkö liian suuria ylityömääriä jatkuvasti tai toistuvasti, vai ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti. Lainvastainen tila voi aiheutua jatkuvaa keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativassa työssä vähäisemmällä sallitun ylityömäärän ylittämisellä kuin muun tyyppisessä työssä. Professori Seppo Koskisen mukaan tämän tapauksen autonkuljettajilla on kiistatta riski aiheuttaa vaaraa oman terveytensä lisäksi myös ulkopuolisille henkilöille. Vastaavan vaaratilanteen syntyminen toimistotöissä vaatii huomattavasti korkeamman kynnyksen. Myös toteen näytettävissä olevat terveysvaikutukset vaikuttavat siirtävän tulkinnan helpommin rikoksen puolelle. Asiaan ei vaikuta se, että henkilö olisi salannut ylityön tekemisen eikä myöskään yksittäisten työntekijöiden oma kokemus työn kuormittavuudesta poista työnantajan vastuuta. Työnantaja ei voi myöskään piiloutua sen taakse, etteivät he olisi tienneet ylitöitä tehdyn.
Mittapuuna voidaan käyttää työaikalain sääntelyä ylitöiden enimmäismäärästä, vaikka työaikalain säännösten rikkomisesta ei siis voida sellaisenaan päätellä, että myös työturvallisuuslakia olisi rikottu. Vuoden 2020 alusta voimaan tulleessa työaikalaissa työajan enimmäismäärä on keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana (TAL 18 §), yhteensä 2304 h/vuodessa. Tapauksessa ylitöitä oli teetetty keskimäärin 18 tuntia viikossa jokaista työntekijää kohden.
Itä-Suomen aluehallintovirasto on todennut vuoden 2016 tarkastuskertomuksessaan työnantajalla olevan vastuu tietää työntekijöidensä todelliset tuntimäärät, vaikka esimiehet jättäisivätkin ne kirjaamatta eri syistä.
Passiivisuus ei vapauta työnantajaa kartoittamasta tilannetta ja seuraamasta työn tosiasiallista kuormittavuutta. Koskisen mukaan erityisesti vastuullisissa tehtävissä työnantajan voidaan lähtökohtaisesti osaavan olettaa tuntevan henkilöstönsä valmiudet ilmoittaa tekemänsä työ työaikajärjestelmiin sekä ryhtymään aktiivisiin toimiin sen varmistamiseksi, ettei omaehtoisia ylitöitä tehdä.
Syitä ylityötuntien ilmoittamatta jättämiselle on useita, esimerkiksi asetetuissa tehovaatimuksissa pysyminen tai tulospalkkauksen perusteet. Syy voi myös olla siitä, että molemmat osapuolet katsovat työn tekemisen säännöllisen työajan ulkopuolella kuuluvan työn luonteeseen. Yksi syy ylitöiden ilmoittamatta jättämiselle on työnantajan asenteet. Tässäkin tapauksessa yrityksen luottamusmies oli irtisanottu, kun hän oli puuttunut tehtyihin ylitöihin. Usein työntekijät pelkäävät, että jos he jättävät ylityöt tekemättä tai kieltäytyvät ylitöiden tekemisestä, niin seuraavassa yt-neuvottelussa irtisanominen osuu kohdalle.
Olennaista on liiallisen ylityömäärän saattaminen työnantajan tietoon. Työnantajan tulee viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin, tarvittaessa työterveyshuollon asiantuntijuutta hyväksi käyttäen. Fyysisessä työsuojelussa työnantajan tulee jatkuvasti seurata työoloja. Tämän saman voidaan katsoa koskevan myös psykososiaalista kuormitusta.
Vasta tulevaisuudessa näemme mihin oikeuskäytäntö asettaa rajan liiallisen ylityön teettämisessä. Tämän tapauksen perusteella raja vaikuttaisi asettuvan varsin korkealle ja näyttökysymyksillä on merkittävä vaikutus siihen, onko työturvallisuusrikos tapahtunut. Korkein oikeus vetosi tuomiossa myös maalaisjärkeen, työnantajaan pitäisi ymmärtää, että merkittävät liialliset ylityöt aiheuttavat työntekijälle kuormitusta. Sama ohje kannattaa muistaa työpaikkatason arvioinnissa.
Taru Reinikainen
sopimusalavastaava
Ammattiliitto Pro
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kilpilahden Toimihenkilöt Pro ry:n Näkölasi-lehdessä 4/2021.