Ilman rakennettua ympäristöä ei ole kaupunkia. Minä haluan asua hyvin suunnitellussa ja toimivassa kaupungissa, jossa vanhaa miljöötä kunnioitetaan. Erityisen lämmöllä suhtaudun Helsingin teollisuushistoriaan. Olenhan asuinpaikaksi valinnut vanhan tehdaskorttelin entisestä työväen kaupunginosasta.
Valitettavasti viime aikana olen kokenut tuhoamisvimman iskeneen kaupunkisuunnitteluun. Vanhaa ei haluta säilyttää eikä miettiä vaihtoehtoisia käyttötarkoitukseksi, joilla vanhaa voisi säästää. Samanlaista historiallisen rakennuskannan tuhoamista tapahtui 60- ja 70 -luvuilla.
Rakennuksiin ja rakennettuun ympäristöön liittyy paljon muistoja. Meillä jokaisella on mielipiteemme kaupungin ikoneiksi muodostuneista rakennuksista ja paikoista. Kukapa meistä ei olisi tapaamista sopinut Stockmannin kellon alle tai aloittanut Vapun vieton Havis Amandan patsaalla Kauppatorilla. On ymmärrettävää, ettei Makkarataloon suhtaudut samalla lämmöllä, vaikka jopa sille löytyy puolustajansa. Täytyy tosin myöntää, että itsenikin olisi vaikea kuvitella Helsinki ilman Makkarataloa.
Itselleni Helsingin teollinen historia on lähellä sydäntä. Rakastan vanhoja tehdasrakennuksia, joita on remontoitu uusiin käyttötarkoituksiinkin. Toivoisin että teollisuusmiljöitä suojeltaisiin ja arvostettaisiin. Maailmalla, esimerkiksi San Franciscossa, vanhoista telakka-alueista on tullut huvielämän keskuksia.
Kaupunkiympäristölautakunta päätti alkaa selvittämään Vanhankaupunginkosken padon purkamista. Padon purkua on perusteltu muun muassa sillä, että ennallistetaan koski. On totta, ettei pato ole alkuperäinen rakennelma. Toisaalta meistä kukaan ei tiedä millainen koski on alkujaan ollut. Minulle pato on yksi kaupungin lempipaikkoja, enkä haluaisi nähdä sen purkamista.
Historiasta löytyy useita esimerkkejä. Enso-Gutzeitin pääkonttorin alta purettiin Norrménin talo Katajanokalla. Vaikka nykyinen Alvar Aallon suunnittelema rakennus on suojeltu ja osa arvokasta kulttuuriperintöä, näkisin silti tontilla mieluummin 1800-luvun lopussa suunnitellun rakennuksen kuin 1960-luvulla. Kauneus on toki katsojan silmissä.
Hietalahdessa vanhaa satama-allasta ollaan lähes kokonaisuudessaan täyttämässä ja rakentamassa toimistokolossi päälle. Surullista. Turussa vanhan tuhoamista on jo ehditty katumaan, on puhuttu niin sanotusta Turun taudista. Ei anneta taudin laajentua pandemiaksi Helsingissä.
Helppoa vanhan muuttaminen uudeksi ei aina ole. Esimerkiksi vanha teku Hietalahdessa on jo pitkään ollut uudistettavana, ilman lopputuloksia. Hyviäkin esimerkkejä on olemassa. Baana on onnistuneesti uudistettu nykyaikaista käyttötarkoitusta varten.
Rakennukset luovat kaupungin. On toivottavaakin, että jokainen vuosikymmen luo omia kerrostumiaan kaupunkiin. Kaikkea vanhaa ei kuitenkaan tule tuhota. Uuden limittäminen vanhaa kunnioittaen on paras ratkaisu. Kiertotalouden ajatuksen mukaan vanhan muuttaminen uudeksi on toivottavaa.
Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 10.2.2022.