Vammaisuus on monelle vieras asia, eikä aina ymmärretä, että vammat aiheuttavat hyvin eriasteista haittaa. Itse olen vuosikausia tehnyt vaativia asiantuntijatehtäviä ja selvinnyt niistä hyvin ilman ongelmia. Kukaan ei koskaan ajatellut, että voisin olla vammainen, kaikkein vähiten minä itse.
Kuuloni on huonontunut ajan myötä pikkuhiljaa. Lopulta aloin itsekin kiinnittää huomiota jatkuvaan mitä, mitä -kyselyyni. Mieheni sai minut taivuteltua lääkäriin. Päädyin kuulotesteihin ja minulla todettiin kuulonalenema molemmissa korvissa. Apuvälineeksi määrättiin kuulolaiteet. Samalla minusta oli tullut vammainen.
Itselleni oli kova paikka myöntää, että kuulossani saattaisi ylipäätään olla jotain vikaa. Kuulolaitteet saatuanikin kesti kauan, ennen kuin pystyin kertomaan asiasta avoimesti. Kuulolaite tuntui kuuluvan vanhuuteen, ei keski-ikäisyyteen.
On myönnettävä kuulolaitteen helpottaneen elämääni. Minun ei enää tarvitse pinnistellä kuulemista, vaan voin yksinkertaisesti lisätä volyymia laitteeseen. Väärinymmärrykset keskusteluissa ovat vähentyneet ja suomenkielisten tv-ohjelmien seuraaminen on helpottunut. Samalla olen törmännyt tragikoomisiin tilanteisiin. Kuulolaitetta käyttäessäni, joudun pyytämään ystäviäni puhumaan hiljempaa, hehän ovat tottuneet kuulemattomuuteeni. Avokonttorin hälyongelmien ratkaisemiseksi minua on pyydetty sulkemaan kuulolaitteeni. Ei normaalikuuloiselle kukaan ehdota kuulosuojaimien käyttöä konttorissa.
Tilanne on ristiriitainen. Ongelmani, jota en edes ollut tiedostanut, ratkesi kuulolaitteen myötä. Samalla ratkaisu ongelmaan määrittää minut vammaiseksi ja muuttaa ihmisten suhtautumista minuun eri tilanteissa. Osa kokee vammani kiusallisena, osa ei noteeraa asiaa mitenkään. Aikaisemmin olen pärjännyt työssäni ilman mitään mukautuksia ja ilman kuulolaitetta. Nyt kuulolaitteen myötä minulla on tarve rauhalliseen työtilaan. Kuulolaite, kun voimistaa kaikki hälyäänetkin. Väitän, että pyyntööni suhtauduttiin eri tavalla, kun perusteenani pyyntööni oli kuulovamma eikä keskittymisvaikeudet.
Vuoden kokemus vammaisuudesta ja kulolaitteen käytöstä on lyhyt. Suurimmaksi osaksi kuulolaitteiden käyttäminen on ollut myönteinen kokemus. Olen aina tykännyt uudesta elektroniikasta. Kuulolaitteeni ovat käytännössä Bluetooth-kuulokkeet. On aika mukavaa, kun voi kuunnella esimerkiksi yliopiston luentoa siivotessa. Laitteeni ovat erittäin pieniä kooltaan, joten niitä ei edes huomaa. Kuulolaitetta ei pidä hävetä eikä pelätä. Loppujen lopuksi elämä on helpottunut, vammaisenakin.
Kolumni on julkaistu alunperin Kuuloset -lehdessä 17.2.2021.