Olen asunut eri puolilla Helsinkiä, myös lähiöissä. Jostain kumman syystä kantakaupungissa asuvana kohtaan vähän väliä erilaisia väitteitä siitä, minkälaisia ihmisiä keskustassa asuu, minkälaiset palvelut meillä on tai mitä tarvitsemme tai emme tarvitse. Haluan oikaista muutamia väitteitä omasta näkökulmastani.
Keskustassa asuvana teillä on kaikkea. Minä en asu keskustassa vaan kantakaupungissa. Kantakaupunki ei ole sama asia kuin keskusta, vaikka termit jatkuvasti sekoitetaan keskenään. Virallisia määritelmiä ei ole. Usein kantakaupungin epävirallisena määritelmänä on pidetty raitiovaunuverkoston kattavuutta. ”Jos sporalla pääsee”, niin alueen on katsottu kuuluneen kantakaupunkiin. Keskusta on ainakin minulle aivan ydinkeskusta Stockmannin ja Rautatieaseman ympäristössä. Toki termit ovat eläviä ja kaupungin muuttuessa, myös käsitteet muuttuvat.
Keskustassa ja kantakaupungissa asuu vain rikkaita. Keskustassa asuu hyvin vähän ihmisiä, kantakaupungissa huomattavasti enemmän. Tilastokeskuksen mukaan Helsingin 10 suurituloisimmista kaupunginosasta vain neljä on kantakaupungissa (Kaivopuisto, Kaartinkaupunki, Eira ja Kruunuvuorenranta). Suurin osa Helsingin rikkaista asuu siis muualla kuin kantakaupungissa. Yksinasuvista yli 20 prosenttia on pienituloisia. Yli 40 prosentti kantakaupungin asukkaista on yksinasuvia, suurimmassa osassa kaupunginosia väestöstä 50 prosenttia on yksinäisiä. Kantakaupungissa asuu siis paljon myös pieni- ja keskituloisia.
Kantakaupungissa on Suomen parhaat julkiset kulkuyhteydet. Väite pitää paikkansa, jos satut asumaan raitiovaunupysäkin kohdalla. Kantakaupungissa löytyy yllättävän paljon paikkoja, joihin on olemattomat julkisen liikenteen yhteydet. Kantakaupungissa muutetaan reittejä ja pysäkkejä aivan samalla tavalla kuin muuallakin Helsingissä. Reittimuutoksia eivät seuraa palveluiden siirtymistä. Reittien lakkauttaminen on myös yleistä. Usein miten korvaavia reittejä ei tule tilalle.
Keskustassa ei tarvitse omaa autoa. Henkilökohtasesti en autoa juuri tarvitsekaan Helsingissä. Tarvitsen autoa työmatkoilla. Kantakaupunkilaisilla on kuitenkin aivan samat kuljetustarpeet kuin muillakin helsinkiläisillä. Syitä auton käyttämiseen on monia. Mökeille harvoin pääsee julkisilla eivätkä lasten kuljettaminen harrastuksiin ole aina aikataulullisesti mahdollista muuten kuin omalla autolla. Liikuntarajoitteisuus vaikeuttaa kulkemista muuten kuin autolla.
”Teillä on lyhyet matkat.” Lyhyet matkat mihin? Matkojen pituus on suoraan verrannollinen siihen, mihin henkilö haluaa mennä. Olen muuttanut kantakaupunkiin. Minulle on tärkeää monipuoliset kulttuuripalvelut ja ravintolat. Vastaavasti olen valmis matkustamaan pidemmälle, kun haluan esimerkiksi shoppailemaan isoihin kauppakeskuksiin.
Eri kaupunginosien tai kantakaupungin ja lähiöiden välinen vastakkain asettelu ei ole järkevää. Koko kaupunkia tulee kehittää tasapuolisesti. Kaikki meistä asukkaista tarvitsevat samoja palveluita ja mahdollisuuksia.
Taru Reinikainen
Asukasaktiivi
Kolumni on julkistu alun perin Kamppi-Eira -lehdessä 3.11.2022.