Taru Reinikainen

Lähipäivinä olemme saaneet kaksi merkittävää kaavoituspäätöstä hallinto-oikeuksista. Korkein hallinto-oikeus kumosi Östersundomin kaavan ja Helsingin hallinto-oikeus kumosi Hernesaaren kaavan. Östersundomin osalta oikeuden päätös on lopullinen. Hernesaaren kaavasta on mahdollista vielä hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Yhteistä molemmille päätöksille on, ettei kaupunki ole tehnyt riittävällä tarkkuudella kaavoitukseen liittyviä selvityksiä. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomio on tylyä luettavaa. Yleisvaikutusten arvioinnissa esitetyt

Kaupungin päätöksentekijöiltä tuntuu unohtuvan, että kantakaupungissakin asutaan. Kantakaupungissakin tarvitaan saavutettavia lähipalveluita. Ei riitä, että palveluita keskitetään suurempiin keskuksiin, jollei samalla suunnitella toimivia liikenneyhteyksiä. Kaupunginosien eriytyminen on merkittävä ongelma Helsingissä. Kehitykseen on tärkeää puuttua, esimerkiksi erilaisilla lähiöprojekteilla. Emme kuitenkaan saa unohtaa kantakaupunkilaisia. Myös meille lähipalvelut ovat välttämättömiä, eivätkä kaikki kantakaupunkilaiset ole hyväosaisia. Keskustaa rakennetaan yhä enemmän

Kaupunkia suunnitellaan nykyisten asukkaiden toiveiden pohjalta. Asukasystävällinen suunnittelu ei voi perustua oletuksiin ja kuvitelmiin tulevien asukkaiden toiveista. Esimerkiksi lapsiperheiden, yksiasuvien, ikääntyvien ja vammaisten tarpeet rakennetulle ympäristölle ovat erilaisia. Monimuotoisessa kaupungissa kaikkien ryhmien tarpeita huomioidaan. Toimivassa kaupungissa tarvitaan monenlaisia tiloja erilaisiin käyttötarkoitukseen ja erilaisille kohderyhmille. Kaupunkitiloja ei saa asettaa keskenään vastakkain. Aidosti asukaslähtöinen kaupungin kehittäminen tarkoittaa,

Paikallinen sopiminen antaa mahdollisuuksia kehittää toiminnan joustavuutta ja toimintatapoja esimerkiksi työpaikalle sopivilla työaikaratkaisuilla. Neuvottelukulttuuria ja – osaamista sekä jatkuvan vuoropuhelun ja avoimuuden taitoja tulee kehittää, jotta työpaikalla voidaan onnistua paikallisessa sopimisessa.  Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta työpaikalla. Neuvottelukulttuuri, innostuminen ja sitoutuminen tavoitteisiin kasvavat, kun muutosta tehdään yhdessä ja yhteistyössä. Julkisuudessa tarkoitushakuisesti hämmennetään paikallisen sopimisen käsitettä. Paikallista

Rahalla saa ja hevosella pääsee, on vanha suomalainen sananlasku. Viime aikoina sananlasku on muuttunut todeksi Helsingin kaupunginsuunnittelussa. Sijoittajat tekevät kehittämisvarauksia pitkin kaupunkia ja sen jälkeen suitsivat kaupunkia suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen tulee tapahtua avoimessa demokraattisessa päätöksentekoprosessissa. Siirtymistä sijoittajavetoiseen malliin on perusteltu muun muassa sillä, että ei haluta samanlaista tilannetta kuin Guggenheim museon suhteen.